Toissa viikolla oli vähän nuhaa, kurkkukipua ja silmätulehduksen poikasta. Rakkaat ystävät ei hirveän pitkään kulkenu mun kanssa, ja innostuin jo duunistakin. Mut keleen kele. Ensin nappas nuha mut, ja nyt on megayskä ja keuhkot jumissa. Ei auta viski eikä kuuma suihku. Se on vaan raahauduttava lääkäriin vinkumaan jos vaikka pääsis röntgeniin. Ja duuniin soitto...
Mikäköhän siinä on että se on niin noloa ilmoittaa sairastamisestaan töihin. Sitä aina viimeseen asti yrittää pysyä töissä ja vasta kun on toinen koipi sängyssä niin sitten ehkä voi harkita kotiin jäämistä. Ja sairaus vaan pitkittyy. Aikoinaan itse otin vastaan sairasloma puheluita, enkä mä hiiltynyt niille saikkulaisille. Ihmiset tulee kipeeks ja piste. Ei ne sille itse mitään voi (no okei, mun omat keuhkot ei ainakaan oo menny parempaan tupakan takia, hih). Hommataan tuuraaja ja homma on selvä.Onko se sitten se että tietää että aiheuttaa ylimääräistä työtä toiselle, vaiko se, että tietää läpän lentävän puhelun loputtua. Joo-joo, taas se eukko on kipeenä.
Pitäis vaan ajatella että siitähän henkilöstösuunnittelijoille maksetaan, vuorojen paikkailusta. Ja mikä parempaa, lisätunteja kaipaava saa niitä lisätunteja. Ja parempi sairastaa kotona kuin tartuttaa virus muihin työpaikalla. Ite saan lähes raivarit, jos joku mun työntekijöistä pärskii ja köhii vuorossaan, eikä suostu jäämään sairaslomalle. Joten jep. Olen saikkukone.
Mutta valittaa en jaksa. Facebookissa on viime päivinä ollut statuspäivityksiä toisen perään jossa ilmoitetaan kuumelukemat tunnin välein, liman koostumus ja yskän laatu. Ei oo väärin ilmoittaa olevansa kipeä, mutta jatkuva valitus alkaa nyppimään. Tää on flunssaa vaan, ja kuuluu tähän elämään. Siihen ei kuole, se menee ohi. Ja tässä minä olen. Kirjoittamassa kokonaista blogikirjoitusta flunssastani :P *niisk* *köh*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti