Yritin vaieta, mutten vaan voi....

Homoilta. Tiesin jo ennen kuin aloin katsomaan ohjelmaa että nauran ja itken. Ja niin kävi. Ja nyt jälkeen päin, joka ikinen päivä olen kiristellyt hampaita. Ja moni on ihmetellyt. En ehkä ole uskovainen ihminen, mutta tiedän raamatusta, sen tulkinnoista ja kunnioitan ihmisiä, jotka siihen tukeutuvat. Olkoonpa uskonto oikeastaan mikä tahansa, kunnioitan sitä siihen pisteeseen, kunnes ruvetaan puhumaan fundamentalismista. Tai tuputtamisesta. Ja nyt, anteeksi vaan, tämä suvaitsevaisuusläppä alkaa mennä tuputtamisen puolelle.
Suosituin lause, jota viime päivinä on kuultu "kristinusko kaipaa päivitystä 2000-luvulle". MIKSI? Miksi kristinuskon tulee muuttua? Miksei islamin uskon tule muuttua? Entä hindut? Buddhat? Eikös nyt sitten kaikkiin vedetä 2000-luvun päivitys. Vois pyhiinvaelluksiakin alkaa hoitamaan sillä, että käy esim. netissä vaikka allekirjoittamassa jonkun adressin.
Eikös homoseksuaalit juuri saaneet avioliitonrekisteröintioikeuden? Mitä seuraavaksi pitää saada? En ihan oikeasti nyt ymmärrä mihin ylipäänsä koko homoilta-keskustelulla tähdättiin. Pitäisi olla itsestään selvää, että kirkko siunaa ne, jotkaa "menee ja täyttää maailman". Lähes kaikki tuttavani kauhistelee, kuinka kristityt ovat ahdasmielisiä ja "minun uskotoni suvaitsee kaiken".  Silti samat ihmiset mm. Facebookissa ovat valmiina lähettämään "väärää ihonväriä" olevat Suomen rajojen ulkopuolelle.
Tai mitäpä jos näiden homoseksuaalien kirkollisvihkimistä puolustavien inttitupaan laitetaan se homo. Tai jumppasalin pukuhuoneeseen lesbo. Vieläkö ollaan suvaitsevaisia? Valitettavasti epäilen.

Itselläni ei ole homoutta vastaan mitään.  Mutta yhteiskunnan jatkuvuus on taattava, samoin tämän omituisen ihmislajin. Ja se ei toteudu homosuhteissa, eikä silloin näitä suhteita voida yhteiskunnan toimesta 100% tukeakaan. On väärin, että esim. homoparit vievät hedelmöityshoidoissa jonopaikan (pahimmassa tapauksessa jopa munasolun ja spermaa) heteroparilta, joka on vuosia yrittänyt saada lasta ja ihan oikean lääketieteellisen syyn vuoksi hakeutuvat hoitoon. Sama mielipiteeni tosin kohdistuu myös yksinäisiin naisiin. Perheeseen kuuluu isä ja äiti. mieluiten biologiset sellaiset.  Vaikka "kasvatti-isä/äiti" on paras mahdollinen, harva lapsi kuitenkaan pystyy olla miettimättä "mitä jos". Minä mietin edelleen. Olen miettinyt yli 20 vuotta.

En tiedä kuinka pitkälle ihmiset antavat tämän vapaamielisyyden mennä. Ja tasa-arvoisuuden. Julma totuus on se, että miehet on miehiä ja naiset naisia ja yllätys yllätys!!! Sukupuolissa on eroavaisuuksia, me ei sitä pystytä muuttamaan. Tai kuka tietää. Kai kohta ollaan kaikki homogeenistä sakkaa.  Mielenkiintoista nähdä, vieläkö Mari ja Matti ovat suvaitsevaisia, kun yrittävät viiden vuoden päästä varata Tuomiokirkkoa häitä varten kun kaikki ajat on menneet Perteille ja Ristoille ja Sannoille ja Sirpoille. Ja kun nyt aletaan sallia kaikki ja mennään muodin mukana, kohta on ihan ok että 60v naiset menee naimisiin 15v poikien kanssa, kun puumanaiseus on niin rock. Oikeastaan viinaakiin saa alkaa myymään 13-vuotiaille, kun sekään ei näytä nykyajan vanhempia heiluttavan. Oikeastaan voitaisiin määrätä laki, että vanhempien on luovutettava talo lasten bileiden käyttöön. Sillä kirkkohan rakastaa kaikkia eikä voida tuomita ketään mistään. Ja niin kun pettäminenkin on pop, niin voitais sallia muutama ylimääräinen aviopuolisokin. Oikeasti!!!!!!?!?????

Kovasti valitetaan, ettei tahdota amerikkalaistua, mutta siihenhän nyt ollaan menossa. Suomessa vedetään vielä pidemmälle, kun Hootersiinkaan ei voi palkata pelkkiä naisia ettei tasa-asrvoisuus kärsi. Olisikohan aika saada Hunkseihinkin edes yksi nainen. Mehän esineellistetään miehet. Hyi meitä!

Surullista että tästä kaikesta syytetään Kristillisdemokraatteja. Perussuomalaisten kannatus on nousussa koko ajan ja muistanpa nähneeni ko. ohjelmassa yhden perussuomalaisenkin, ja hänen kantansa oli jopa jyrkempi kuin Räsäsen. Hänestäkö nyt tehtiin syntipukki tähän kaikkeen? Jopa ministeritasolla lähdettiin loan heittoon mukaan.  Eikö joku nyt voisi astua tueksi, vai keskittyykö kaikki vaan vaaleihin ja pysyvät hiljaa.

Minä olen ainakin perin kyllästynyt kaiken sallimiseen. Menetetään sitten niitä kirkkoverorahoja tai ei. Niin, ja tästä eteen päin lupaan olla enemmän kristitty kuin koskaan ennen. Niin kauan kun kristinusko tunnustaa oikeita perhearvoja.  Tässä teille hihhuli, niin kuin kaikki ystäväni ovat viime päivinä meistä Räsäsen tukijoista sanoneet.

Luopumisen tuskaa

Mulla alkaa päivät olla luetut. Työelämässä. Siis siinä, mitä nyt teen. 12 vuotta ihanaa kuraa, kolmessa vuorossa. kuukausi ja viikko päälle ja homma on ohi. Uudet haasteet odottaa ja mua hirvittää ihan kamalasti.
Joka päivä lopettamispäätöksen jälkeen mä tykkään enemmän ja enemmän työstäni. Kun ilmoitin pomolle lähdöstäni, aloin heti miettimään miten voisin vielä kehittää työtäni -ja itseäni työntekijänä. Ja tiimalasissa hiekka valuu jo viimeisiään.
Mun mahaa vääntää kun tulevaisuus tuntuu niin epävarmalta -ja ennen kaikkea epäselvältä. Mulla on tuhat juttua, jotka pitäis hoitaa "ennen kuin" ja "kunnes". Ja mä en ole yhtään varma pystynkö mä. Saanko mä aikaiseksi. Haluun vaan pysyä siellä tutussa ja turvallisessa duunin nurkkahuoneessa, jossa kesällä on kuuma ja talvella hengitys höyryää.
En todellakaan tiedä, onko tää nyt hyvä päätös vai ei, mutta mulle tää taitaa nyt olla kasvun paikka. Aina mietin että vastoinkäymiset kasvattaa ihmistä, mutta pelinappulan siirto tuntemattomaan se vasta ihmistä kasvattaakin. Toiset lähtee vuodeksi maapallon toiselle laidalle ja palaa uutena ihmisenä, minä heitän nurkkaan säännöliset tulot ja otan niiden tilalle säännölliset työajat ja epäsäännölliset tulot.
Mä olen mitannut itseäni työllä jo pitkään, ei ole sellaista tilannetta, josta en selviäisi (tai on, mutta se johtuu sitten taitojen ja voiman puutteesta, hih). Onko se sitten niin että multa loppui ne haasteet ja on etsittävä uutta.
Jokaisesta paikasta viimeisen 12 vuoden aikana on jäänyt jotain mun sydämeksi kutsuttuun elimeen. Tää viimeiseksi jäävä paikka on ollut se kaikkein rakkain ja mua ahdistaa niin paljon ajatus, että kohta se on ohi. Mutta irroitettava on,  ja annettava nuoremmille tilaa.
Mä vaan niin toivon, että mä olen jättänyt edes jotain hyvää jälkeeni. Edes jonnekin niistä paikoista, joissa olen hälyä käynyt nostattamassa :)